Ei oo reiluun kuukauteen tullu kirjoteltua mitään tänne blogiin. Eipä täällä ole oikein ihmeempiä tapahtunutkaan. Kuukausi onkin vierähtäny arkisissa askareissa ja opintojen parissa. Hieman haikeat fiilikset sen vuoksi, koska vaihto lähenee loppuaan. Näin jopa unta, että olin ekaa päivää töissä ja joku kysyi oliko mukava tulla takaisin Suomeen, eikä ollut. Ei houkuta Suomen pimeys ja kylmyys kyllä yhtään ja mielelläni jatkaisin vielä täällä kesäisessä Chilessä oleilua. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Sain tänne Suomesta vieraaksi tyttöystäväni ja äitini ja olemme reissailleet pari viikkoa Chilessä. Aluksi olimme muutaman päivän Santiagossa, sitten Valparaisossa, jonka jälkeen olemmekin oleskelleet täällä Coquimbon vieressä La Serenassa. Täällä kävimme tutustumassa tarkemmin Piscon (Chileläisen vahvan viinin/viinan) valmistukseen sekä kävimme katsomassa pingviinejä.
Tänään onkin viimeiset juhlat täällä Chilessä uuden vuoden kunniaksi. Vuodenvaihteen jälkeen Chilen vuorimaisemat ja piscolat muuttuvat viikoksi Brasilian kultaisiin hiekkarantoihin ja caipirinjoihin. Muut vaihtarit ovatkin jo karanneet kotimaihinsa, mutta itse päätin nauttia loppuun asti Etelä-Amerikan lämpimistä keleistä, eikä kyllä yhtään kaduta.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
torstai 31. joulukuuta 2015
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Muutama sana opinnoista
Blogissani minun tulee kertoa myös opinnoistani vaihdon aikana. Blogillani korvaan myös vaihtoraportin, joka minun muuten tulisi kirjoittaa opintojeni päätteeksi. Tosin aion joka tapauksessa kirjoittaa vaihtoraportin, sillä toivon, että jokainen Coquimboa vaihtokohteena osaa varautua tulevaan opintojensa kanssa.
Ennakkoasenteeni tottakai oli, että asiat hoituu latinomaisella rauhallisuudella ja "mañana mañana" -mentaliteetillä. Tosin en olisi uskonut, että asiat koulutuksen suhteen voivat olla näin huonosti. Aloitetaanpa opintojeni alusta, perehdytyksellä. Meille vaihtareille pidettiin infotilaisuus, jossa kerrottiin mitä kursseja voimme ottaa. Myöhemmin valitut kurssit tuli ilmoittaa sähköpostitse vaihtokoordinaattorille. Infotilaisuus kesti noin muutaman tunnin ja kävimme myös ottamassa kuvat jokaisesta vaihtarista jotakin järjestelmää varten (vielä ei ole selvinnyt mitä varten). Siinä kaikki. Pari tuntia ja meidän tuli tietää kaikki, kuinka täällä opiskellaan, mitä järjestelmiä täällä käytetään jnejne. Me vaihtarit ilmoitimme myös kurssit vaihtokoordinaattorille. Tosin siinä vaiheessa hän ilmeisesti huomasi, että 25 vaihtarin kurssien syöttäminen exceliin on mahdoton tehtävä, joten hän päättikin lähettää kaikille excelin, mihin meidän tuli täyttää valitsemamme kurssit. Sama hommahan se hänelle kuitenkin oli, ainakin minun mielestäni....
Yliopistolla on myös "upea" järjestelmä, joka auttaa opiskelijoita opintojen varrella. Ihmettelin aluksi, kun meille ei annettu oikeuksia kyseiseen järjestelmään. Ajattelin, että rauhallisella latinotavalla. Kun pari kuukautta oli mennyt, aloin kyselemään, että koskahan saamme oikeudet järjestelmään. Vastaus oli "mañana", eli huomenna. Noh, ei tullut oikeuksia seuraavana päivänä, eikä edes seuraavalla viikolla ja kävin taas kysymässä, että koska oikeudet järjestelmään saadaan. Vastaus jälleen kerran, "mañana". Toiveikkaana odotin päivän jos toisenkin, eikä oikeuksia kuulunut, Tässä vaiheessa luovutin toivoni, että saamme käyttöoikeuden järjestelmään, jonka avulla voisimme esimerkiksi kertailla luennoilla käytyjä asioita kalvoilta. Lopulta oikeudet kuitenkin saatiin! Kun kirjauduin järjestelmään, en tiennyt pitäisikö itkeä, vai nauraa, sillä järjestelmä on rehellisesti sanottuna surkea... Muutenkin meidän jokaisen vaihto oli siinä vaiheessa jo yli puolenvälin. Ilmeisesti yliopisto ei tiennyt, että tänne tulee vaihtareita, kun ei kerta osattu varautua... Tai sitten tämä on vain niin järkyttävän byrokraattinen maa, missä asenteet ovat huonot, jonka vuoksi ketään ei yksinkertaisesti kiinnostanut antaa vaihto-opiskelijoille oikeuksia järjestelmään.
Yliopistolta löytyy myös kirjasto. Kirjastoon pääsee sisään samankaltaisista porteista, kuin esimerkiksi monilla metroasemilla on. Portti aukeaa joko opiskelijakortilla tai sormenjäljellä. Tosin meille kortteja ei annettu. Ja koska olemme vain vaihto-opiskelijoita, meidän sormenjälkiä ei voi syöttää järjestelmään. Tämän vuoksi joudumme odottamaan, että joku paikallinen opiskelija olisi menossa kirjastoon ja avaisi meille portin... Onhan tämä sinänsä ymmärrettävää, sillä joku vaihto-opiskelija saattaisi vaikka haluta hiljaisella hetkellä mennä omatoimisesti kirjastolle opiskelemaan. (Jännä myös sormenjälkien suhteen, sillä kaikkien vaihtareiden kaikkien sormien sormenjäljet otettiin paikallisessa virastossa, ja pystymme sormenjäljillämme avaamaan esimerkiksi pankkiautomaateille johtavat ovet kaupungilla)
Yliopistossamme täällä Chilessä kaikki opiskelijat opiskelevat tismalleen samat kurssit tismalleen samaan aikaan. Opinnot ovat valmiiksi suunnitellut, eikä niitä pidä lähteä muuttamaan. Opetustyyli on myös samanlainen, kuin voisin kuvitella Suomessa olleen noin 50 vuotta sitten. On vain yksi vaihtoehto, jokainen opettelee jokaisen asian ulkoa ja kirjoittaa sen sitten lopulta koepaperille. Vaihtoehtoisia suoritustapoja ei ole, uusintakokeita ei ole, luennoille joko osallistutaan, tai käydään kurssi seuraavana vuonna uudestaan. Täällä akateeminen vapaus on vain kaukainen haave. Jokainen Chileläinen on valmistuttuaan tismalleen samanlainen koulutukseltaan. Kesät myös lorvaillaan, sillä miksi pitäisi mennä töihin, kun voi maata vanhempien nurkissa, jotka muutenkin maksavat kalliin opiskelun? Valmistuttuaan moni Chileläinen jääkin työttömäksi, sillä työkokemusta ei ole ja jokainen on paperilla samannäköinen (toki kuva voi olla erilainen). Chilessä on onneksi todella paljon kaivoksia, joiden ansiosta myös työttömyys on todella alhainen. Mikäs sen parempi paikka tuoreelle kauppatieteiden maisterille olisikaan, kuin kuparin tonkiminen kaivoksilla.
Valtaosa chileläisistä opiskelijoita ovat melko jänniä tapauksia. Varsinkin nuorimmat. Miksi luennoilla pitäisi olla hiljaa, koska vierustoverin kanssa on niin mukava keskustella. Normaalin luennon aikana luennonpitäjä joutuu sanomaan keskimäärin 20 kertaa hiljaa ilman sen suurempaa vaikutusta. Olen useampaan otteeseen verrannut kavereilleni, kuinka erään kurssin opiskelijat muistuttavat apinalaumaa. Koita siinä sitten kovan hälyn keskellä keskittyä luentoon...
Jos päätät tulla opiskelemaan tähän yliopistoon, niin pidä huoli, että puhut täydellistä espanjaa. Englanniksi opiskelua ei täällä ole mahdollistettu. Tosin onhan se ymmärrettävää, sillä joku chileläinen opiskelijahan saattaisi vaikka hyötyä englannin kielen taidoista... Tämä oli myös minulla tiedossa ja se oli jopa yksi syy, minkä vuoksi halusin valita tämän kohteen. Oppiakseni espanjan kielen. Tosin chileläinen murre on todella hankala ja he puhuvat nopeasti, joten ymmärtämisen oppimiseen menee jokunen tovi. Tätä ei myöskään oteta huomioon, sillä vaihto-opiskelijat opiskelevat samat kurssit paikallisten kanssa ilman helpotuksia.
Auta armias, jos et pääset osallistumaan jollekin luennolle. Siellähän saatetaan antaa vaikka jokin tehtävä! Täällä opettajat eivät ilmoita esimerkiksi sähköpostilistan avulla, tai kerro etukäteen kurssikuvauksessa, jos on tehtävä jotakin. Menimmekin vaihtareiden kanssa luennolle, jolle olisi pitänyt valmistella esitelmä. Koska meillä ei kyseistä esitelmää ollut, näkyy se suoraan arvosanassa. Kaikki tieto tuntuu olevan salaista, jos et saavu luennolle. Tässäkään ei ole otettu huomioon, että paikallisilla kyllä on kaverit jotka kertovat, jos jotakin pitää tehdä, mut vaihtareilla ei välttämättä ole.
Yhteenvetona voisin sanoa, että tähän yliopistoon ei haluta vaihto-opiskelijoita latinomaiden ulkopuolelta. Yliopisto on myös varsinkin uusille opiskelijoille kuin aikuisten ihmisten päiväkoti, jossa opetellaan perus käytöstapoja, kuten että luennolla ollaan hiljaa. Sen tulet myös huomaamaan, eikä se ole mikään paras fiilis. Ei mikään ihme, että 25 vaihto-opiskelijasta 20 on lattarimaista, jotka on kasvatettu samanlaiseen järjestelmään (melko vähän verrattuna esimerkiksi Jyväskylän 1200 vaihtariin 100 eri maasta). En myöskään jaa näitä ajatuksia yksin. Olen myös kyseenalaistanut muutamalle tutulle professorille asiaa ja he ovat pyytäneet kirjoittamaan opintojen lopuksi raportin asiasta, joka osoitetaan suoraan yliopiston päättävässä asemassa oleville. Myös monet vaihtarit ovat avautuneet samoista asioista.
Lopuksi muutama positiivinen sana! Valitsin kolme kurssia, johtamisen, markkinoinnin ja e-bisneksen. E-bisnes on paikallisille tietojärjestelmätieteen opiskelijoille tarkoitettu. Se on myös viimeisen vuoden opiskelijoiden kurssi. Kurssin opiskelijat ovat hiljaa kun luennoitsija puhuu, kuuntelevat, ovat ahkeria, järjestelmällisiä ja kaikin puolin esimerkillisiä opiskelijoita. Kurssin opettaja on myös työskennellyt Euroopassa ja hänellä on erilainen ote opettamiseen, kuin muilla opettajilla. Opiskelijoiden kanssa pystyy jopa tekemään ryhmätöitä, joka on muilla kursseilla lähes mahdotonta. Muilla kursseilla ryhmätöissä kaikki tekevät mitä sattuu, mutta e-bisneksessä opiskelijat ovat järjestelmällisiä ja homma toimii. Harmi vaan, että kyseinen kurssi on melko marginaalitapaus tässä yliopistossa. Tällaisen johtopäätöksen pystyn tekemään muilta vaihtareilta kuulemani palautteen perusteella.
Lopuksi vielä pieni lista, mihin asioihin kannattaa varautua, kun saavut tähän yliopistoon opiskelemaan:
1. Et koe itseäsi tervetulleeksi opiskelemaan
2. Saatat mennä luennolle, mutta koska opettajilla on salaisuuksia, luento saattaa olla peruttu
3. Jos et saavu luennolle, saat rangaistuksen
4. Joudut kokkaamaan 300 opiskelijalle, sillä vaihtarit ovat ilmaista työvoimaa
5. Yrität hakea tietoa netistä yliopistolla, mutta yliopiston netti ei toimi (vaihtareilla on pääsy siihen huonompaan nettiyhteyteen)
6. Kansainvälistymistä ei pidetä juuri minään
7. Saat pääsyn järjestelmiin, kirjastoon jne. kunhan olet paikallinen opiskelija
...
...
...
Jos minun pitäisi antaa vaihdolleni joku arvosana asteikolla 1-5 antaisin joka tapauksessa nelosen. Chilessä on todella paljon nähtävää, ihmiset ovat todella mukavia ja täällä on muutenkin todella mukava elellä. Matkustaminen on täällä myös helppoa ja edullista. Muiden vaihtareiden kanssa on ollut myös todella hauskoja hetkiä ja meillä on todella hyvä yhteishenki. Harmi vain, että yksi melko oleellinen asia saisi minulta hylsyn, nimittäin tuo opiskelu. Mutta en anna sen kuitenkaan pilata vaihtoani! Toki voi myös olla, että olen tottunut Suomessa opiskellessani liian hyvään ja täällä opiskelu luo vain liian vahvan kontrastin.
Ennakkoasenteeni tottakai oli, että asiat hoituu latinomaisella rauhallisuudella ja "mañana mañana" -mentaliteetillä. Tosin en olisi uskonut, että asiat koulutuksen suhteen voivat olla näin huonosti. Aloitetaanpa opintojeni alusta, perehdytyksellä. Meille vaihtareille pidettiin infotilaisuus, jossa kerrottiin mitä kursseja voimme ottaa. Myöhemmin valitut kurssit tuli ilmoittaa sähköpostitse vaihtokoordinaattorille. Infotilaisuus kesti noin muutaman tunnin ja kävimme myös ottamassa kuvat jokaisesta vaihtarista jotakin järjestelmää varten (vielä ei ole selvinnyt mitä varten). Siinä kaikki. Pari tuntia ja meidän tuli tietää kaikki, kuinka täällä opiskellaan, mitä järjestelmiä täällä käytetään jnejne. Me vaihtarit ilmoitimme myös kurssit vaihtokoordinaattorille. Tosin siinä vaiheessa hän ilmeisesti huomasi, että 25 vaihtarin kurssien syöttäminen exceliin on mahdoton tehtävä, joten hän päättikin lähettää kaikille excelin, mihin meidän tuli täyttää valitsemamme kurssit. Sama hommahan se hänelle kuitenkin oli, ainakin minun mielestäni....
Yliopistolla on myös "upea" järjestelmä, joka auttaa opiskelijoita opintojen varrella. Ihmettelin aluksi, kun meille ei annettu oikeuksia kyseiseen järjestelmään. Ajattelin, että rauhallisella latinotavalla. Kun pari kuukautta oli mennyt, aloin kyselemään, että koskahan saamme oikeudet järjestelmään. Vastaus oli "mañana", eli huomenna. Noh, ei tullut oikeuksia seuraavana päivänä, eikä edes seuraavalla viikolla ja kävin taas kysymässä, että koska oikeudet järjestelmään saadaan. Vastaus jälleen kerran, "mañana". Toiveikkaana odotin päivän jos toisenkin, eikä oikeuksia kuulunut, Tässä vaiheessa luovutin toivoni, että saamme käyttöoikeuden järjestelmään, jonka avulla voisimme esimerkiksi kertailla luennoilla käytyjä asioita kalvoilta. Lopulta oikeudet kuitenkin saatiin! Kun kirjauduin järjestelmään, en tiennyt pitäisikö itkeä, vai nauraa, sillä järjestelmä on rehellisesti sanottuna surkea... Muutenkin meidän jokaisen vaihto oli siinä vaiheessa jo yli puolenvälin. Ilmeisesti yliopisto ei tiennyt, että tänne tulee vaihtareita, kun ei kerta osattu varautua... Tai sitten tämä on vain niin järkyttävän byrokraattinen maa, missä asenteet ovat huonot, jonka vuoksi ketään ei yksinkertaisesti kiinnostanut antaa vaihto-opiskelijoille oikeuksia järjestelmään.
Yliopistolta löytyy myös kirjasto. Kirjastoon pääsee sisään samankaltaisista porteista, kuin esimerkiksi monilla metroasemilla on. Portti aukeaa joko opiskelijakortilla tai sormenjäljellä. Tosin meille kortteja ei annettu. Ja koska olemme vain vaihto-opiskelijoita, meidän sormenjälkiä ei voi syöttää järjestelmään. Tämän vuoksi joudumme odottamaan, että joku paikallinen opiskelija olisi menossa kirjastoon ja avaisi meille portin... Onhan tämä sinänsä ymmärrettävää, sillä joku vaihto-opiskelija saattaisi vaikka haluta hiljaisella hetkellä mennä omatoimisesti kirjastolle opiskelemaan. (Jännä myös sormenjälkien suhteen, sillä kaikkien vaihtareiden kaikkien sormien sormenjäljet otettiin paikallisessa virastossa, ja pystymme sormenjäljillämme avaamaan esimerkiksi pankkiautomaateille johtavat ovet kaupungilla)
Yliopistossamme täällä Chilessä kaikki opiskelijat opiskelevat tismalleen samat kurssit tismalleen samaan aikaan. Opinnot ovat valmiiksi suunnitellut, eikä niitä pidä lähteä muuttamaan. Opetustyyli on myös samanlainen, kuin voisin kuvitella Suomessa olleen noin 50 vuotta sitten. On vain yksi vaihtoehto, jokainen opettelee jokaisen asian ulkoa ja kirjoittaa sen sitten lopulta koepaperille. Vaihtoehtoisia suoritustapoja ei ole, uusintakokeita ei ole, luennoille joko osallistutaan, tai käydään kurssi seuraavana vuonna uudestaan. Täällä akateeminen vapaus on vain kaukainen haave. Jokainen Chileläinen on valmistuttuaan tismalleen samanlainen koulutukseltaan. Kesät myös lorvaillaan, sillä miksi pitäisi mennä töihin, kun voi maata vanhempien nurkissa, jotka muutenkin maksavat kalliin opiskelun? Valmistuttuaan moni Chileläinen jääkin työttömäksi, sillä työkokemusta ei ole ja jokainen on paperilla samannäköinen (toki kuva voi olla erilainen). Chilessä on onneksi todella paljon kaivoksia, joiden ansiosta myös työttömyys on todella alhainen. Mikäs sen parempi paikka tuoreelle kauppatieteiden maisterille olisikaan, kuin kuparin tonkiminen kaivoksilla.
Valtaosa chileläisistä opiskelijoita ovat melko jänniä tapauksia. Varsinkin nuorimmat. Miksi luennoilla pitäisi olla hiljaa, koska vierustoverin kanssa on niin mukava keskustella. Normaalin luennon aikana luennonpitäjä joutuu sanomaan keskimäärin 20 kertaa hiljaa ilman sen suurempaa vaikutusta. Olen useampaan otteeseen verrannut kavereilleni, kuinka erään kurssin opiskelijat muistuttavat apinalaumaa. Koita siinä sitten kovan hälyn keskellä keskittyä luentoon...
Jos päätät tulla opiskelemaan tähän yliopistoon, niin pidä huoli, että puhut täydellistä espanjaa. Englanniksi opiskelua ei täällä ole mahdollistettu. Tosin onhan se ymmärrettävää, sillä joku chileläinen opiskelijahan saattaisi vaikka hyötyä englannin kielen taidoista... Tämä oli myös minulla tiedossa ja se oli jopa yksi syy, minkä vuoksi halusin valita tämän kohteen. Oppiakseni espanjan kielen. Tosin chileläinen murre on todella hankala ja he puhuvat nopeasti, joten ymmärtämisen oppimiseen menee jokunen tovi. Tätä ei myöskään oteta huomioon, sillä vaihto-opiskelijat opiskelevat samat kurssit paikallisten kanssa ilman helpotuksia.
Auta armias, jos et pääset osallistumaan jollekin luennolle. Siellähän saatetaan antaa vaikka jokin tehtävä! Täällä opettajat eivät ilmoita esimerkiksi sähköpostilistan avulla, tai kerro etukäteen kurssikuvauksessa, jos on tehtävä jotakin. Menimmekin vaihtareiden kanssa luennolle, jolle olisi pitänyt valmistella esitelmä. Koska meillä ei kyseistä esitelmää ollut, näkyy se suoraan arvosanassa. Kaikki tieto tuntuu olevan salaista, jos et saavu luennolle. Tässäkään ei ole otettu huomioon, että paikallisilla kyllä on kaverit jotka kertovat, jos jotakin pitää tehdä, mut vaihtareilla ei välttämättä ole.
Yhteenvetona voisin sanoa, että tähän yliopistoon ei haluta vaihto-opiskelijoita latinomaiden ulkopuolelta. Yliopisto on myös varsinkin uusille opiskelijoille kuin aikuisten ihmisten päiväkoti, jossa opetellaan perus käytöstapoja, kuten että luennolla ollaan hiljaa. Sen tulet myös huomaamaan, eikä se ole mikään paras fiilis. Ei mikään ihme, että 25 vaihto-opiskelijasta 20 on lattarimaista, jotka on kasvatettu samanlaiseen järjestelmään (melko vähän verrattuna esimerkiksi Jyväskylän 1200 vaihtariin 100 eri maasta). En myöskään jaa näitä ajatuksia yksin. Olen myös kyseenalaistanut muutamalle tutulle professorille asiaa ja he ovat pyytäneet kirjoittamaan opintojen lopuksi raportin asiasta, joka osoitetaan suoraan yliopiston päättävässä asemassa oleville. Myös monet vaihtarit ovat avautuneet samoista asioista.
Lopuksi muutama positiivinen sana! Valitsin kolme kurssia, johtamisen, markkinoinnin ja e-bisneksen. E-bisnes on paikallisille tietojärjestelmätieteen opiskelijoille tarkoitettu. Se on myös viimeisen vuoden opiskelijoiden kurssi. Kurssin opiskelijat ovat hiljaa kun luennoitsija puhuu, kuuntelevat, ovat ahkeria, järjestelmällisiä ja kaikin puolin esimerkillisiä opiskelijoita. Kurssin opettaja on myös työskennellyt Euroopassa ja hänellä on erilainen ote opettamiseen, kuin muilla opettajilla. Opiskelijoiden kanssa pystyy jopa tekemään ryhmätöitä, joka on muilla kursseilla lähes mahdotonta. Muilla kursseilla ryhmätöissä kaikki tekevät mitä sattuu, mutta e-bisneksessä opiskelijat ovat järjestelmällisiä ja homma toimii. Harmi vaan, että kyseinen kurssi on melko marginaalitapaus tässä yliopistossa. Tällaisen johtopäätöksen pystyn tekemään muilta vaihtareilta kuulemani palautteen perusteella.
Lopuksi vielä pieni lista, mihin asioihin kannattaa varautua, kun saavut tähän yliopistoon opiskelemaan:
1. Et koe itseäsi tervetulleeksi opiskelemaan
2. Saatat mennä luennolle, mutta koska opettajilla on salaisuuksia, luento saattaa olla peruttu
3. Jos et saavu luennolle, saat rangaistuksen
4. Joudut kokkaamaan 300 opiskelijalle, sillä vaihtarit ovat ilmaista työvoimaa
5. Yrität hakea tietoa netistä yliopistolla, mutta yliopiston netti ei toimi (vaihtareilla on pääsy siihen huonompaan nettiyhteyteen)
6. Kansainvälistymistä ei pidetä juuri minään
7. Saat pääsyn järjestelmiin, kirjastoon jne. kunhan olet paikallinen opiskelija
...
...
...
Jos minun pitäisi antaa vaihdolleni joku arvosana asteikolla 1-5 antaisin joka tapauksessa nelosen. Chilessä on todella paljon nähtävää, ihmiset ovat todella mukavia ja täällä on muutenkin todella mukava elellä. Matkustaminen on täällä myös helppoa ja edullista. Muiden vaihtareiden kanssa on ollut myös todella hauskoja hetkiä ja meillä on todella hyvä yhteishenki. Harmi vain, että yksi melko oleellinen asia saisi minulta hylsyn, nimittäin tuo opiskelu. Mutta en anna sen kuitenkaan pilata vaihtoani! Toki voi myös olla, että olen tottunut Suomessa opiskellessani liian hyvään ja täällä opiskelu luo vain liian vahvan kontrastin.
tiistai 3. marraskuuta 2015
Pan de Azucar & Mendoza
Reissailu jatkuu! Toissa viikolla tuli pyörähdettyä Pan de Azucarin -luonnonpuistossa muutaman vaihtarikaverin kanssa. Kyseinen luonnonpuisto sijaitsee aavikolla ja sieltä löytyy erilaisia vaellusreittejä. Vaelsimme päivän aikana eräälle näköalapaikalle, jonka maisemat olivat kyllä todella huikeat.
Pan de Azucarilla yövyimme meren rannalla sijaitsevalla leirintäalueella. Vaelluksen jälkeen loikoilimme rannalla ja katsoimme auringonlaskua.
Viime viikolla inttikaverini Juho saapui Chileen katsomaan, millainen meininki täällä on. Viikonloppuna reissasimme ensin Santiagoon, jossa oli paljon myös yliopistomme opiskelijoita. Liityimme muiden opiskelijoiden seuraan, joiden kanssa istuimme iltaa. Lauantaina aamulla otimme suuntamme kohti Mendozan lukemattomia viinitarhoja. Suosittelen kyllä kaikille bussimatkaa Andien läpi Santiagosta Mendozaan. Näkymät ovat todella upeat!
Saavuttuamme Mendozaan suuntasimme hostellille, jonka jälkeen lähdimme metsästämään suurimpia mahdollisimpia pihvejä! TripAdvisorin suositus osui kyllä oikeaan! Herkuttelimme arviolta noin 700 gramman pihveillä! Kyseiset pihvit eivät kuitenkaan olisi menneet alas ilman paria pulloa paikallista viiniä. Ruokailun jälkeen kirjaimellisesti vyöryimme takaisin hostellille. Tosin pysähdyimme paikallisessa bodegassa maistelemassa paikallisia liemiä ja saattoi siitä muutama pullo lähteä myös matkaan.
Seuraavana aamuna meitä tultiin hakemaan hostellilta ja lähdimme kiertämään kolme paikallista viinitarhaa. Sunnuntai aamupäivä menikin viinejä maistellessa. Ohjatut kierrokset ovat Mendozassa todella suuri bisnes ja ainakin meidän kierros oli todella laadukas. Netistä löytyy lukuisia erilaisia kierroksia, joista voi valita omalle lompakolleen sopivimman vaihtoehdon. Meidän kierros kustansi vain 30e/hlö ja kierrokseen sisältyi 3 viinitarhaa ja 11 eri viiniä.
Viinikierroksen jälkeen suuntasimme Mendozan valtavaan puistoon. Kävelimme myös puiston läheisyydessä sijaitsevalle monumentille. Sunnuntai olikin lopulta melko urheilullinen päivä, sillä askelia kertyi noin 26000, eli noin 21,5km. Ainakin edellisillan pihvi sai kyytiä.
Suosittelen Mendozaa matkakohteena kaikille! Kyseinen reissu oli minulle kolmas kerta Argentiinassa ja kaupunki vaikutti todella turvalliselta. Ilmeisesti viinitarhat ja turismi ovat tuoneet kaupunkiin hyvinvointia. Argentiinalainen liha ja viinit ovat myös se syy, miksi jokaisen kannattaa harkita Mendozaa matkakohteena. Kyseinen alue tuottaa 70% maan viinistä, josta voi päätellä, että viinin ystäville näkemistä riittää.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Iguazu
Viime päivityksestä on vierähtänyt jo melkein kuukausi! Toisaalta eipä ole ollut ihmeempää päiviteltävää. Chilessä pyöriikin jo normaali arki! Arki on täällä todella mukavaa. Luentoja, ruokailuja perheen kanssa ja hengailua kavereiden kanssa. Oikeastaan samanlainen meininki, kuin Suomessakin. Normaali opiskelijan arki! Viime viikolla minulla oli kaksi ensimmäistä koetta. Jouduin opiskelemaan niihin todella paljon, sillä opiskelin asiat ensin englanniksi (osittain jopa suomeksi) ja sitten taas espanjaksi. Mutta kokeisiin luku oli mukavaa, sillä opin paljon uusia sanoja omaan alaani liittyen. Myös koetilaisuus oli minulle hyvä tilaisuus oppia.
Viikonloppu olikin sitten hieman erilainen! Torstaina skippasin markkinoinnin luennon ja otin lennon Argentiinaan. Argentiinassa minua oli vastassa paikallinen ystäväni Rodrigo, johon tutustuin vuonna 2010 Camebridgessä kielikurssilla. Viime kerrasta olikin aikaa lähes neljä vuotta (neljä vuotta sitten tein kuukauden mittaisen reissun Argentiinaan). Saavuin Argentiinaan noin klo 11 aikaan illalla. Ensimmäisenä iltana kerroimme kuulumisia ja menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä söimme päivällistä (lihaa tietenkin) Rodrigon perheen kanssa. Oli todella mukava taas tavata heitä ja tällä kertaa pystyin keskustelemaan myös Rodrigon isän kanssa, joka ei puhu englantia.
Perjantai iltana lähdimme ajelemaan kohti Iguazua. Myös Rodrigon ystävä Juanchi osallistui reissulle mukaan. Ajelimme Rodrigon kanssa vuorotellen. Ajomatka Iguazuun kesti yhteensä 17 tuntia. Saavuimme Puerto Iguazuun n. klo 15.00. Ekana iltana söimme hyvin paikallisessa ravintolassa. Argentiinalainen liha on kyllä maailman parhainta, siitä on vaikea kiistellä. Kävimme myös pikaisesti katsomassa paikallista yöelämää.
Sunnuntaina aamulla lähdimme putouksille. Todella huikea mesta! Pistää hiljaiseksi, kun näkee nuo putoukset. Otimme myös veneajelun putouksien lähelle. Veneellä ajettiin niin lähelle, että kaikki olivat ajelun jälkeen litimärkiä. Veneajelun jälkeen käppäilimme eri reittejä Iguazun luonnonpuistossa. Menimme katsomaan myös "paholaisen kurkkua" (suurin putous Iguazulla) yläpuolelta. Luonnonvoimat ovat kyllä massiiviset...
Putousten jälkeen menimme hostellille kuivattelemaan vaatteitamme. Sään suhteen emme olleet niin onnekkaita, sillä putouksilla satoi lähes koko vierailumme ajan. Päivää aiemmin putouksilla oli paistanut aurinko ja lämpötila oli ollut 42 astetta. Mutta tämähän ei meitä tietenkään lannistanut. Mietimme hostellilla, että mitähän sitä tekisi illalla ja päätimme piipahtaa Brasilian puolella! Puerto Iguazulta matka rajalle kestää autolla noin 10 minuuttia. Kävelimme rajan yli, sillä autolla olisi joutunut jonottamaan jokusen tovin. Brasilian puolelta otimme taksin ja menimme Foz de Iguazun keskustaan. Brasilian puolella kävimme yhdessä kuppilassa kuuntelemassa livemusiikkia. Argentiinaan suuntasimme hyvissä ajoin ja menimme ajoissa nukkumaan, sillä aamulla starttaisi ajo takaisin Buenos Airesiin.
Jouduimme myös muutamaan jännittävään tilanteeseen Argentiinassa. Paluumatkalla joku heitti autoamme kohti kiven, kun meillä oli vauhtia noin 100km/h. Onneksi ei tullut tuulilasiin, vaan kivi teki lommon auton sivukatteisiin. Argentiinalaiset kaverini kommentoivat asiaa "Don't worry, we are in Argentina. That happens here all the time" :D Myöskään Argentiinan korruptoitunut poliisi ei ole mikään maailman mukavin. Normaalisti poliisi tarkistaa varsinkin turisteilta kaikki dokumentit ja vastaavat ja selvittely vie usein todella kauan aikaa. Hyvä vinkki Argentiinaan matkaavalle on ottaa dollareita matkaan, sillä ikävä kyllä, poliisit ovat helposti lahjottavissa. Parikymmentä dollaria ja matka jatkuu ilman sen suurempia selvittelyjä. Paalumatkalla minun ajovuorollani jouduimme pysähtymään poliisin tiesulkuun. Tervehdin poliisia ja kerroin heti, että olen Suomesta. Poliisi oli ilmeisesti lähellä vuoronvaihtoa tai vastaavaa, sillä hän ei kysynyt minulta edes ajokorttia. Tämä aiheutti suurta ihmetystä argentiinalaisissa kavereissani, sillä he olivat aivan varmoja, että joudumme selvittelemään asioita poliisin kanssa vähintään pari tuntia.
Dollareita on myös hyvä ottaa matkaan, jotta saa paikallista valuutta. Käteisautomaatit ovat usein tyhjinä ja muutenkin käteisautomaatista saa dollaria kohden noin 9,40 pesoa. Jos matkaan ottaa dollareita, niitä saa helposti vaihdettua esimerkiksi paikallisten kanssa ja dollaria kohden saa noin 16 pesoa. Tosin rahan kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä Argentiinassa on runsaasti väärennettyä rahaa. Paikalliset eivät pysty säästämään Argentiinan pesoissa, sillä inflaatio syö säästöt todella nopeasti. Säästäminen onkin yleistä dollareissa, mutta paikalliset joutuvat maksamaan 30% veroja, jos he haluavat vaihtaa rahansa dollareiksi. Pankkiin talletettuja dollareita ei voi myöskään nostaa, joten säästöt ovat usein käteisenä kotona. Tosin eihän Argentiinalaiset dollareita tarvitse, sillä Argentiinan päättäjien mielestä omassa maassa on niin paljon nähtävää, ettei kenenkään tarvitse lähteä ulkomaille. Argentiinassa poliittinen järjestelmä on läpimätä ja todella korruptoitunut. On surullista kuulla paikallisilta ystäviltä (jotka opiskelevat Argentiinan parhaissa yliopistoissa), että heidän mielestään suunta on vain huonompaan, eikä olot tule maassa koskaan paranemaan.
Matka oli kyllä huikea! Oli myös todella mukava tavata hyviä ystäviä pitkästä aikaa. Matka meni myös kaikinpuolin oikein hyvin, emmekä kohdanneet sen suurempia ongelmia. Tänään 14.10 Chilessä sataa. Maanjäristyksiin nämä ovat kyllä varautuneet, mutta sade tuntuu pysäyttävän koko kaupungin. Kunnollista viemäröintiä ei ole, jonka vuoksi kadut tulvivat. Collectivot (edulliset jaettavat taksit) ovat kaikki varattuja, eikä porukka pääse luennoille tai töihin. Luentoja on peruttu. Porukka ei viitsi saapua yliopistolle, koska ulkonahan voi vaikka kastua! Itse istun luennolla kengät märkänä. Luennolle saapui vain noin kymmenesosa muista opiskelijoista.
Viikonloppu olikin sitten hieman erilainen! Torstaina skippasin markkinoinnin luennon ja otin lennon Argentiinaan. Argentiinassa minua oli vastassa paikallinen ystäväni Rodrigo, johon tutustuin vuonna 2010 Camebridgessä kielikurssilla. Viime kerrasta olikin aikaa lähes neljä vuotta (neljä vuotta sitten tein kuukauden mittaisen reissun Argentiinaan). Saavuin Argentiinaan noin klo 11 aikaan illalla. Ensimmäisenä iltana kerroimme kuulumisia ja menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä söimme päivällistä (lihaa tietenkin) Rodrigon perheen kanssa. Oli todella mukava taas tavata heitä ja tällä kertaa pystyin keskustelemaan myös Rodrigon isän kanssa, joka ei puhu englantia.
Perjantai iltana lähdimme ajelemaan kohti Iguazua. Myös Rodrigon ystävä Juanchi osallistui reissulle mukaan. Ajelimme Rodrigon kanssa vuorotellen. Ajomatka Iguazuun kesti yhteensä 17 tuntia. Saavuimme Puerto Iguazuun n. klo 15.00. Ekana iltana söimme hyvin paikallisessa ravintolassa. Argentiinalainen liha on kyllä maailman parhainta, siitä on vaikea kiistellä. Kävimme myös pikaisesti katsomassa paikallista yöelämää.
Sunnuntaina aamulla lähdimme putouksille. Todella huikea mesta! Pistää hiljaiseksi, kun näkee nuo putoukset. Otimme myös veneajelun putouksien lähelle. Veneellä ajettiin niin lähelle, että kaikki olivat ajelun jälkeen litimärkiä. Veneajelun jälkeen käppäilimme eri reittejä Iguazun luonnonpuistossa. Menimme katsomaan myös "paholaisen kurkkua" (suurin putous Iguazulla) yläpuolelta. Luonnonvoimat ovat kyllä massiiviset...
Jouduimme myös muutamaan jännittävään tilanteeseen Argentiinassa. Paluumatkalla joku heitti autoamme kohti kiven, kun meillä oli vauhtia noin 100km/h. Onneksi ei tullut tuulilasiin, vaan kivi teki lommon auton sivukatteisiin. Argentiinalaiset kaverini kommentoivat asiaa "Don't worry, we are in Argentina. That happens here all the time" :D Myöskään Argentiinan korruptoitunut poliisi ei ole mikään maailman mukavin. Normaalisti poliisi tarkistaa varsinkin turisteilta kaikki dokumentit ja vastaavat ja selvittely vie usein todella kauan aikaa. Hyvä vinkki Argentiinaan matkaavalle on ottaa dollareita matkaan, sillä ikävä kyllä, poliisit ovat helposti lahjottavissa. Parikymmentä dollaria ja matka jatkuu ilman sen suurempia selvittelyjä. Paalumatkalla minun ajovuorollani jouduimme pysähtymään poliisin tiesulkuun. Tervehdin poliisia ja kerroin heti, että olen Suomesta. Poliisi oli ilmeisesti lähellä vuoronvaihtoa tai vastaavaa, sillä hän ei kysynyt minulta edes ajokorttia. Tämä aiheutti suurta ihmetystä argentiinalaisissa kavereissani, sillä he olivat aivan varmoja, että joudumme selvittelemään asioita poliisin kanssa vähintään pari tuntia.
Dollareita on myös hyvä ottaa matkaan, jotta saa paikallista valuutta. Käteisautomaatit ovat usein tyhjinä ja muutenkin käteisautomaatista saa dollaria kohden noin 9,40 pesoa. Jos matkaan ottaa dollareita, niitä saa helposti vaihdettua esimerkiksi paikallisten kanssa ja dollaria kohden saa noin 16 pesoa. Tosin rahan kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä Argentiinassa on runsaasti väärennettyä rahaa. Paikalliset eivät pysty säästämään Argentiinan pesoissa, sillä inflaatio syö säästöt todella nopeasti. Säästäminen onkin yleistä dollareissa, mutta paikalliset joutuvat maksamaan 30% veroja, jos he haluavat vaihtaa rahansa dollareiksi. Pankkiin talletettuja dollareita ei voi myöskään nostaa, joten säästöt ovat usein käteisenä kotona. Tosin eihän Argentiinalaiset dollareita tarvitse, sillä Argentiinan päättäjien mielestä omassa maassa on niin paljon nähtävää, ettei kenenkään tarvitse lähteä ulkomaille. Argentiinassa poliittinen järjestelmä on läpimätä ja todella korruptoitunut. On surullista kuulla paikallisilta ystäviltä (jotka opiskelevat Argentiinan parhaissa yliopistoissa), että heidän mielestään suunta on vain huonompaan, eikä olot tule maassa koskaan paranemaan.
Matka oli kyllä huikea! Oli myös todella mukava tavata hyviä ystäviä pitkästä aikaa. Matka meni myös kaikinpuolin oikein hyvin, emmekä kohdanneet sen suurempia ongelmia. Tänään 14.10 Chilessä sataa. Maanjäristyksiin nämä ovat kyllä varautuneet, mutta sade tuntuu pysäyttävän koko kaupungin. Kunnollista viemäröintiä ei ole, jonka vuoksi kadut tulvivat. Collectivot (edulliset jaettavat taksit) ovat kaikki varattuja, eikä porukka pääse luennoille tai töihin. Luentoja on peruttu. Porukka ei viitsi saapua yliopistolle, koska ulkonahan voi vaikka kastua! Itse istun luennolla kengät märkänä. Luennolle saapui vain noin kymmenesosa muista opiskelijoista.
lauantai 19. syyskuuta 2015
Reissua ja katastrofeja
Huhhuh, melkoinen reissu takana. Lähdimme tosiaan ystäväni Marcelin ja hänen äitinsä kanssa roadtripille etelään. Viime hetkellä myös ranskalainen vaihtari Claire pyysi päästä mukaan reissuun, sillä hänellä oli muutama ranskalainen ystävä etelässä. Kirjoitan tässä ensin hieman reissun kulusta ja sen jälkeen maanjäristyksestä, josta varmasti moni on lukenut mediassa.
Starttasimme matkamme torstaina iltapäivästä ja ajoimme ensimmäiseksi yöksi Viñaan, Valparaison lähettyville. Illalla kävimme muutamilla Valparaisossa, ei sen kummempaa. Perjantaina ajoimme Chillaniin, jossa asui Marcelin äidin tuttuja. Siellä vietimme iltaa paikallisten suosimassa pubissa, jossa meno oli huikea. Livemusiikkia, hyvää ruokaa ja todella hyviä terremotoja (chileläinen drinkki jäätelöllä). Lauantaina suuntasimme Chiloeen, joka on saari eteläisemmässä Chilessä. Metsät alkoivat muistuttaa Suomen metsiä, mitä etelämmäksi menimme.
Starttasimme matkamme torstaina iltapäivästä ja ajoimme ensimmäiseksi yöksi Viñaan, Valparaison lähettyville. Illalla kävimme muutamilla Valparaisossa, ei sen kummempaa. Perjantaina ajoimme Chillaniin, jossa asui Marcelin äidin tuttuja. Siellä vietimme iltaa paikallisten suosimassa pubissa, jossa meno oli huikea. Livemusiikkia, hyvää ruokaa ja todella hyviä terremotoja (chileläinen drinkki jäätelöllä). Lauantaina suuntasimme Chiloeen, joka on saari eteläisemmässä Chilessä. Metsät alkoivat muistuttaa Suomen metsiä, mitä etelämmäksi menimme.
Itselle reissun kohokohta oli Pucon niminen kaupunki. Kaupunki sijaitsii aktiivisen tulivuoren juurella. Kyseinen Villarica -niminen tulivuori on sama, mikä purkautui maaliskuussa. Tulivuoren huipulta nousi koko ajan savua ja pimeällä huippu hohkasi punaisena ja värjäsi hieman myös päällä olevia pilviä. Eipä ole aiemmin tullut yövyttyä aktiivisen tulivuoren juurella.
Puconissa samassa hostellissa oli myös NELJÄ SUOMALAISTA. Kuinka todennäköistä tämä voi olla Chilessä, jossa suomalaisiin ei tunnu törmäävän missään? Täällä ollessani olen puhunut pelkkää englantia tai espanjaa. Myös ajatukseni ovat englanniksi ja tämän vuoksi tuntui todella omituiselta puhua suomeksi. Olin jo unohtanut muutaman sanan ja tuntui, että kieli meni aluksi solmuun suomen kielen kanssa.
Pucon on pieni kaupunki, joka muistuttaa hieman sveitsiläistä kylää. Puconista löytyy todella paljon erilaisia aktiviteettejä, joita me ei valitettavasti keretty harrastamaan. Suosittelen jokaiselle Puconia matkakohteena harkitsevalle viettämään siellä aikaa noin viikon verran. Pucon sijaitsee järven rannalla ja lähistöltä löytyy myös esimerkiksi vesiputouksia. Paljon tekemistä, nähtävää ja todella kauniita maisemia. Paikkakunnalta löytyy myös suomalainen sauna!
Keskiviikkona olimme Salamancassa matkalla Marcelin sukulaisten kotiin. Ajelimme autolla kaupungin keskustassa, kun maanjäristys alkoi. Auto alkoi heilua todella voimakkaasti ja ihmiset ulkona jähmettyivät ja yrittivät pysyä pystyssä. Osa ihmisistä halasi puita pysyäkseen pystyssä. Marcel oli auton ratissa, mutta hän ei voinut tehdä mitään, sillä autoa ei pystynyt kovan järistyksen vuoksi hallitsemaan. Hän kirosi kovaan ääneen samalla, kun hänen äitinsä yritti rauhoitella häntä ja rukoili. Auto stoppiin ja jarrut lukkoon. Oletin, että maanjäristys olisi nopeasti ohi, mutta se vain voimistui voimistumistaan. Järistys kesti yhteensä vain muutaman minuutin, mutta tuona aikana kerkesi ajatella monia asioita. Rakennuksia alkoi romahdella ympäriltä. Lähimmät vain muutaman metrin päässä autosta. Automme oli pysäytetty siten, että se oli lyhtypylvään vieressä. Jos tuo paksu betoninen lyhtypylväs olisi kaatunut auton päälle, olisi minulle saattanut huonosti. Olin myös juuri ennen järistystä aikeissa poiketa kioskilla. Tuon kioskin katto romahti järistyksen voimasta. Näky oli kuin elokuvista. Kaupunki täyttyi pölystä, autojen varashälyttimet huutivat, lapset itkivät ja rakennukset kaatuilivat joka suuntaan. Mitään ei ollut tehtävissä. Vaikka en itse mihinkään uskontokuntaan kuulukkaan, niin nyt ymmärrän paremmin, miksi ihmiset tuollaisissa tilanteissa rukoilevat. Ompahan jotain muuta mietittävää.
Järistyksen jälkeen seurasi pakokauhu. Yksi moottoripyörä ajoi lujaa vauhtia koko ihmismassan läpi. Chileläiset ovat kuitenkin todella hyvin varautuneet järistyksiin ja esimerkiksi risteyksiin ilmestyi välittömästi liikenteenohjaajat. Kaupunki pystyttiin siis tyhjentämään järjestelmällisesti. Lähdimme ajamaan kohti Marcelin sukulaisten asuntoa. Tiet olivat täyttyneet suurista kivilohkareista, jotka olivat pyörineet rinnettä alas. Kivet olivat niin isoja, että jos jokin niistä olisi osunut autoon, ei autolla olisi ollut enää mitään käyttöä, puhumattakaan mitä matkustajille olisi tapahtunut. Ajaessamme mietin, että mitä jos tulee voimakas jälkijäristys ja lisää kiviä pyörii alas. Jatkuvia jälkijäristyksiä tulikin, mutta ei kovinkaan suuria verrattuna aiempaan. Tiellä oli sattunut myös yksi onnettomuus. Ihmiset ajoivat todella hullusti vuoristoteitä pitkin ja ohittelivat muita. Todella vaarallisia tilanteita oli jatkuvasti. Sähköt oli poikki, mutta joka puolella näkyi autojen valoja, kun ihmiset lähtivat turvaan.
Marcelin sukulaisten kotona oli radio päällä, josta kuunneltiin tiedotteita. Kuolleiden määrä lisääntyi koko ajan. Jälkijäristyksiä oli myös todella tiuhaan. Käänsimme kuitenkin ajatuksemme pois negatiivisista asioista ja ruokailimme ja kerroimme huonoja vitsejä toisillemme. Kaikki selvisimme pelästyksellä. Yritimme myös ottaa yhteyttä muihin vaihtarikavereihin ja onneksi kaikki olivat kunnossa.
Järistys oli Salamancassa todella voimakas, 8 magnitudea. Sijaintimme oli todella lähellä järistyksen keskusta. Coquimbossa järistys oli ollut noin 7,6 magnitudea, mutta se aiheutti suuren tsunamin kaupunkiin. Tähän on kuitenkin varauduttu todella hyvin ja evakuointi oli tapahtunut todella ripeästi rannalta ylemmäs kaupunkiin. Torstaina illalla palasimme Coquimboon. Valtatien kaistoja oli mennyt poikki, kun valtavat kivimassa olivat vyöryneet alas. Kasat olivat niin suuria, että sinne alle olisi voinut jäädä auto, eikä sitä pystyisi näkemään. Lähdimme ajelemaan suhteellisen myöhään, jolloin pahimmat ruuhkat olivat jo menneet ohi.
Coquimboon oli asetettu ulkonaliikkumiskielto klo 12 jälkeen illalla. Marcelin kaverit olivat kuitenkin pyytäneet poliisilta luvan ja pääsimme 10 hengen porukalla kriisialueelle tarjoamaan lämpimiä juomia ja ruokaa. Näky Coquimbossa oli myös kuten elokuvissa. Palavia tynnyreitä, joiden ympärillä ihmiset yrittivät lämmitellä ja nukkua. Rojua joka puolella ja maa oli täysin mudan peitossa. Joissain kohdin oli todella voimakas ammoniakin haju, josta tuli hieman paha olo. Suuri osa rakennuksista oli tuhoutunut tsunamin voimakkuudesta täysin. Aalto oli nostanut myös esimerkiksi autoja, jotka nojailivat puita vasten.
18.9 on Chilen itsenäisyyspäivä ja juuri Coquimbossa on silloin maan suurimmat juhlat. Onneks järistys tapahtui pari päivää aiemmin, sillä perjantaina rannat olisivat olleet täynnä juhlivaa kansaa. Tuolloin kuolleiden määrä olisi varmasti ollut paljon suurempi.
Täällä negatiivisuuden ei anneta kuitenkaan vallita ja perjantaina vietimme itsenäisyyspäivää Marcelin perheen mökillä. Mökille saapui noin 25 sukulaista ja juhlan tuntua siinä kyllä olikin. Tanssimme, nauroimme, söimme ja joimme iltaan asti.
Jälkijäristyksiä on edelleen. Viime yönä heräsin kahteen otteeseen yli 6 magnituden järistykseen. Viikon sisällä maa on järissyt täällä 130 kertaa. Eiköhän se tästä kuitenkin rauhoitu.
maanantai 7. syyskuuta 2015
Opiskelijan arkea ja reissailua
Täällä meininki alkaa jo muuttumaan normaaliksi opiskelijan arjeksi. Luentoja ja kouluhommia kotona. Tosin onnekseni muutaman kurssin opettaja lähti matkalle Espanjaan, jonka vuoksi minulla on vain muutama luento viikossa. Hyvä ja pehmeä aloitus opinnoille.
Jotta arki ei kävisi liian tylsäksi, vietimme viikonlopun muiden vaihtareiden kanssa pääkaupungissa Santiagossa. Kaupunki itsessään on melko ruma ja ruuhkainen. Juttelin myös vaihtareiden kanssa, jotka opiskelevat Santiagossa ja he joutuvat käyttämään paljon aikaa päivittäin päästäkseen kouluun. Osa joutuu esimerkiksi jonottamaan metroa, sillä ihmisten paljouden vuoksi porukka ei mahdu yhteen metroon, vaan pahimmillaan joutuu odottamaan muutaman metron verran. Tämän lisäksi osa joutuu käyttämään myös bussia, joka on myöskin todella ruuhkainen. Olen siis kaikin puolin tyytyväinen, että pääsin Coquimboon opiskelemaan!
Starttasimme matkamme Santiagoon Coquimbosta torstain ja perjantain vastaisena yönä klo 00.30. Santiagoon saavuimme klo 7.15. Bussimatka oli minulle todella positiivinen yllätys. Tuolit olivat loistavat verrattuna Suomen busseihin ja bussihenkilökunta herätti matkustajat oikeilla pysäkeille ja meille tarjottiin jopa aamiainen! Matka Santiagoon kustansi bussilla vain 9.20€, joten hintalaatusuhde on täällä kohdillaan. Bussifirmoja myös riittää ja niitä löytyy Chilestä useita kymmeniä. Kilpailua siis riittää, joka pitää laadun hyvänä. (Tekisi varmaan Suomellekin hyvää, jos muutamat yritykset ryhtyisivät näyttämään mallia Onnibussin tapaan)
Santiagossa yövyimme ensimmäisen yön Bellavista nimisessä hostellissa. Hostelli oli erittäin siisti ja edullinen. Henkilökunta oli myös todella ystävällistä. Perjantain kunniaksi hostellin henkilökunta järjesti kaikille hostellin asukkaille asadon (grillibileet) ILMAISEKSI. Ilmaista ruokaa hyvässä ilmapiirissä, kelpaa. Asadon jälkeen piipahdimme myös paikallisessä yöelämässä. (Jos Chilessä haluaa juhlia, niin kannattaa suunnata Santiagoon)
Lauantaina kävimme piipahtamassa Pablo Nerudan (Nobel-palkittu Chileläinen runoilija ja diplomaatti) asunnossa Santiagossa, joka oli todella upea. Pablo Nerudalla oli asunto myös Valparaison lähettyvillä, joka on sittemmin museoitu. Täytynee piipahtaa siellä myöhemmin tänä vuonna. Sunnuntaina kävimme piipahtamassa museossa, johon oli kerätty aineistoa vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen ajoilta. Ei niin kevyttä luettavaa ja nähtävää...
Kesää kohti mennään, minkä huomaa lämpenevistä keleistä. Ensi viikko on täällä lomaviikko, jonka kunniaksi lähdemme roadtripille etelään. Varmasti huikea reissu tiedossa.
tiistai 25. elokuuta 2015
Maanjäristyksiä
Huhhuh, täällä järisee oikein kunnolla. Muutaman päivän sisään on ollut useampia maanjäristyksiä. Viimeisimmässä blogitekstissä mainitsin 5.5 magnituden maanjäristyksessä. Siitä seurasi kaksi jälkijäristystä yöllä, joista toinen oli 4.8 ja toinen 4.3 magnituden järistys. Huvittavinta kuitenkin on, etten herännyt kumpaankaan. Kaikki kyselivät, että heräsitkö yöllä maanjäristykseen, mutta en ollut asiasta edes tietoinen. Myös perheen abuela oli herännyt maanjäristykseen ja pyydellyt syntejään (pecados) anteeksi... :D Viime yönä oli ollut taas 4.5 magnituden järistys noin kolmen aikaan yöllä. Omaan ainakin hyvät unenlahjat, kun pienet järistykset eivät herätä :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)